Tässä kaksi karvapetoa silloin kun molemmilla oli vielä karvaa...
Ottavat niin rennosti yhdessä keittiönlattialla.
Mökö-täti
Mökön nenä.
Pikkuisempi Höpiksen nenä.
"Jippii, äiti antoi meille molemmille kivat namit. Ja mä oon sen verran riiwiö, että nappasin Mökö-tädinkin oman!"
"Niin nappasit ja saat pitää ne. Enhän mä mitään tarvii... Huoh!"
Kalju pikkuinen söpöläisenä mökillä.
Osaan mä nyt seistä näyttelyasennossa kun ei oo sisatuksia riekuttamassa...
Osaan myös istua ja oottia hienosti!
Ihania tuoksuja tuolta mereltä tulee...
Pääkuva Höpiksestä.
Pääkuva Mököstä.
Leikkiä kalliolla.
Mökö painelee karkuun.
Höpis käy päälle.
Vauhtia.
Puremista.
Höpis hyökkii.
Välillä piti käydä viilentymässä meressä.
Höpiksellä ei ollut turkkia eikä niin kuuma, että veteen olisi ollut pakko päästä.
Hilma ja Mökö kahlailivat, Höpis tarkkaili.
"Mökö-täti älä sitten ui liian kauaksi, kun mä en oikein vielä osaa pelastaa..."
"Noh, kunhan kahlailen."
"Ja uin pienen lenkin."
"Joo joo, tulen rantaa, älä huolestu!".
Hilma tähyää terassilla.
Hiipu.
Hiipu näyttää pitkää nenää.
Hööpi.
Mööki, Hööbi ja Hiibu
Annen rakkaat vesiäiset, karvallinen ja karvaton.
Kolmen kopla, vesikoirat tarkkana. Hilma alistuneena tähän perhepotrettiin.
Hilma: "Mua ei kyllä kiinnosta yhtään, kun koko ajan vaan kehut noita perroja."
Me kaikki osataan olla söpöjä ja katsoa samaan suuntaan.
Eri muodostelma.
Höpis: "Hohhoijaa, voitaisko kohta taas leikkiä... Alkaa vähän puuduttamaan tää homma!"
Ylhäältäpäin.
Vesikoirasiskokset.
Ollanko me vähän söpöjä?
Meillä on muuten aikas isot nenät.
Vesikoirasetteri-siskokset.
Kaikki kolme söpöyden huippua!
Litistetyt naamat.
Vesikoirapusu
Vesikoirapusu2
Mökö näyttelyasennossa.
"Seiso"
"Anna jo se nami, seisoinhan mä jo vaikka kuinka kauan"
Herra Kitulipii "MAU"
Kissa ikkunassa.
Kissakin nautiskeli koirista huolimatta.
Hilmakin osaa seistä.
Setteriseisonta.
Hildur.
Hilma.
Höpis harjoitteli myös.
Höpis setteriseisonnassa ;) Hyvä Aija!
Ja sitten otetaan taas vesikoiraseisontaa.
Tarkkana seisonnan lomassa.
Istuminenkin onnistuu.
"Voisinko päästä jo tonne Hilman ja Mökön kaa riekkumaan."
"Hei, ihan oikeesti. Oottakaa mua kaverit! Tosi rasittavaa tää poseeraminen!".
"Eheh, olen söpö ja tiedän sen!"
"No vihdoin - nyt mä vien tän kepin sulta Mökö-täti!"
"Anne, taas se pentu kiusaa. Se vei mun kepin."
"Voittajan on helppo hymyillä."
"Hmmm... Mihin se keppi hävis... Tonneko?"
No, isiltä sai lohdutukseksi savustettua haukea. Se maistui yyberhyvälle!
Meillähän ei koirat kerjää eikä saa mitään pöydästä! Joo ei ;)
"Hei, anna nyt vielä vähän sitä kalaa!".
