Kesälomalla Elonkierrossa ja Höpiksen ensitreffit lehmien kanssa, pikkuisia itäsuomalaisia kyyttöjä.
Höpis uskalsi aidan takaa tarkastella ihan tarkkaan.
Siellä ne vaan lötkötti ja olla pötkötti.
Kukot ja kanat sai hengailla vapaana - Höpis ei. Miksiköhän..?
Vuohet oli söpöjä...
Aluksi Höpis oli ihan rohkea, mutta sitten alkoi pelottaa...
"Terve vuohi!"
Voiko takajalat enää pitemmältä kurottua... Aika noloa Höpis, valkoiset oli ihan pikkuisia kilejä.
Mutta Höpiksen mielestä vähintäänkin arveluttavia...
Hei lisää lehmiä. Tosin erirotuisia, maitokoneita eli ay-lehmiä. Höpiksen mielestä ihan lällyjä kun ne makoili vaan.
"Tuu tänne kanttura, jos uskallat!"
Heppa ja Höpis
Maalaiskoira.
Lampaat oli aluksi mielenkiintoisia kun ne oli vähän kauempana.
Mutta kun ne tuli lähelle, niin hitsi kun hirvitti.
"Apua!" Niitä tuli koko ajan lisää.
Pässit oli ihan fiiliksissä Höpiksestä. Höpis mahdollisesti muistutti jotain niiden unelmien uuhta?
"Moi!"
"Ei hitto, niitä tulee lisää vaan!"
Höpis oli tosi epäluuloinen, pässit oli sen mielestä ihan ihmetyyppejä, vaikka ne oli maailman kilteimpiä ja rauhallisimpia.
Mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.
Anne oli ihan ihastuksissaan!
Itin kanssa tutustuminen ei ollut yhtään rennompaa.
Söpöläiset.
Mää!
Maalaistyypit.
"Mikäs täällä on?" "RÖH!"
Possut oli Höpiksestä hyvän hajuisia ja muutenkin oikein kiinnostavia...
Anne pelkäsi possuja Höpistä enemmän, onneksi eivät purreet pientä.
Nenä oli nimittäin pakko laittaa possun nenään kiinni. Höpis taisi ajatella "Hei, näitähän mä syön melkein joka päivä, possun neniä, saparoita ja korvia - savustettuna kiitos!"
"Mikä juttu teillä on sillä menossa. Pääseekö mukaan?"
Kieli lipoo jo...
Possuilla oli ihan muut jutut mielessä, ne ei paljon Höpiksestä perustaneet. Eivätkä onneksi ainkaan vielä joutuneet Höpiksen ruokalistalle.
"Noita mä en pelkää!" Mutta kanat ja kukko taisivat kuitenkin pelätä Höpistä.
Autossa Höpiksellä oli hyvät tilat, mutta silti matkustus ja autossa istuminen ärsytti. "Oottii" on muuten Höpiksen mielestä maailman tyhmin sana ja sitä kuului paljon tällä reissulla.
Yyterin biitsillä pieni aallokossa surffaava koira.
Keppi!
Sukellus aaltoon!
Ja äkkiä rantaan!
"Missä se keppi on?"
Huh!
"Voitko heittää vielä?"
Horisontti vinossa.
Tosi vinossa.
"Nyt hei riittää jo nää kuvat!"
Kieli rullalla.
Pienet tassut hiekassa.
Vauhti päällä.
Jee!
Lääh!
Välillä piti ajaa vähän variksia dyynien taa.
Lentoon lähdössä?
Ihmetyyppi
Hiekkainen keppi - nam!
No, vedessähän se puhdistuu!
Nyt saa muuten varis kyytiä...
"Hoidettu!"
Vitsi että oli ihanaa!
Välillä jouduttiin kahlaamaan koko porukka. No, se ei Höpikselle ollut ongelma...
Mutta Uille taisi olla... Miten niin kylmää vettä?
Katse ulapalle.
Vesivauhtia!
Riemurallia!
Lenkin ja riekkumisen jälkeen pidettiin evästauko, grillattiin karitsan sisäfilettä, tomaatteja, sipulia, leipää ja nautittiin vähän siideriä ja olutta auringon laskussa hiekkarannalla... Ei pöllömpää!
Vaikka olikin tarjouksessa :)
Höpikselle tuli jo vähän vilu. Mutta "kääryleenä"lämpeni nopeasti.
NAM! Ja Höpis sai siis tietenkin oman biittinsä sisäfilettä. Jostain syystä nappulat jäi seuraavan aamuna kuppiin ja Höpis katseli meitä sen näköisenä että "Ottaisin taas sitä sisäfilettä, kiitos!".
"Ottaisin vielä vähän lihaa, kiitos!"
Rantaposeeraus. Afrikkalainen vesikoira?
Tarkkana rannalla.
Me muut.
Kaivan tässä Uuteen-Seelantiin.
Oli muuten kiva ottaa illalla Höpis kainaloon - ei ollut yhtään hiekkainen ;) No, onneksi pesulle pääsi miesten suihkutiloihin.
Simpsiön vuorella Pohojanmaalla. Kyllä, Suomesta löytyy vuori, tietenkin Lapualta.
Ja vuorella on näkötorni.
Ja sinne kiivettiin.
Höpis ootti autossa. Taas se kiva "oottii" käsky.
Pohjanmaan tasaisuus on nähtävyys. Taustalla Simpsiön vuori.
Mis' laaja aukee pohjanmaa...
