Viimeinen kuva meidän karvaturrista.
Ja sitten lähti... Heihei pörröturkki!
Päätä ajeltaessa Höpis vähän protestoi... Tai yritti. Mutta Kaisi teki selväksi kuka määrää ja loppusessio sujui sitten kuin suoraan oppikirjasta.
Aidu-äiti ja Reisk-sisko tsemppasivat pikkuista pöydän alla.
Tässä Höpiksen "jäännöksiä"
Kiltisti sujui pään ja korvienkin ajelu.
Vaikka ei se Höpiksestä mitenkään liian hauskaa ollut.
Höpiksen maailman kauneimmat silmät tulivat esiin karvakuontalon alta.
"Yäääks, voitaisko jo lopettaa... pliiis."
Mulla on ehkä maailman pisin vesikoiran kieli.
"Noh, hyvältä kyllä tuntuu nyt kun karvat ei enää paina päälle..."
Takapään ajelua.
Tassujen ajelua.
"Minusta tulee niin nätti kaljuprinsessa!"
Söpöläinen.
"Nyt ei muuten naurata yhtään!"
"Noh, ei oteta tätä niin vakavasti. Hymyä huuleen vaan!"
"Reiska, aikas söpö toi mun pentu kaljuna, vai mitä?"
Tämmönen hiirulainen musta sitten tuli!
