Näkymä 100 metriä Bled-järven pinnan yläpuolella sijaitsevasta linnasta, joka rakennettiin 1000-luvulla.
Näkymä Bled-järven rannalta, linna ja kylän kirkko.
Lisää näkymiä Bledin linnasta.
Bledin keskellä sijaitsi viehättävä saari, jonka kirkossa on kävijöiden soitettavissa oleva toivomuskello. Itse käväisin saarella vuokraamalla soutuveneen. Homma tosin oli 28 asteen paahteessa hieman hikistä =D
Järven reunustaa oli mukava kävellä, näkymät olivat upeat levähdyspaikkoja löytyi runsaasti. Itse toki kävelin jalkani rakoille.
Maisemia järven rannalta.
Bled järven vesi oli todella kirkasta ja maukkaan väristä =)
Järvellä kulki useita pieniä veneitä, jotka kuljettivat turisteja rannalta saarelle. Näkymä linnakkeelta.
Meikä ja Ljubljana taustalla.
Ljubljanan kolmoissilta.
Ljubljanan halkova Ljubljanica-joki aamusumussa. Yöt olivat lomani ajankohtana kylmiä, mutta aamupäivällä sää lämpeni ja sumu haihtui nopeasti.
Ljunljanan keskustaa.
Cankarjevo nabrezje kadun varrela oli runsaasti kahviloita ja baareja.
Lohikäärmesilta ja komeat koristepatsaat.
Hostellini Ljubljanica joen rannalla. Taustalla näkyy Ljubljanan linnantorni.
Näkymä Ljubljanan linnan tornista kohti keskustaa.
Näkymä linnaan johtavalta polulta.
Preseren-aukio Ljubljanan ytimessä.
Ljubljanan siltoja.
Ljubljanica ilta-auringossa.
Joenvartta iltavalaistuksessa.
Ikävä kyllä tippukiviluolissa ei saanut ottaa valokuvia. Tämä kuva on Postojna-luolan konserrisalista, joka oli ainoa paikka jossa kuvia sai ottaa luvan kanssa. Postojna on Euroopan suosituin luolakohde, pituutta sillä on peräti 20 km. Näkymät olivat kuitenkin mielestäni hulppeamat Skocjanin luolassa, vaikka uskomattomia näkymiä löytyi tästäkin luolasta runsaasti.
Lähellä Skocjan luolan uloskäyntiä oli näköalapaikka, jossa kävin ennen opastetun kierroksen alkua.
Tässä näkoalapaikka nähtynä alhaalta, tultuani juuri ulos luolasta. Pudotukset olivat Sloveniassa melkoisia melkein missä tahansa, moisia korkeuseroja Suomessa on harvassa.
Venetsia oli varsin viehättävä ja omalaatuinen kaupunki.
Canal Grande ja yleisin kulkuneuvo eli paatti.
Paikallinen taksi eli gondoli =D
Ah, kuinka romanttista.. itse tosin en gondolin kyydissä edes ollut Venetsian reissuni aikana.
Venetsian huono puoli oli paikalle ahtautunut noin miljoona muuta turistia.
Huokausten silta oli tällä kertaa mainosten silta, kun jokin autofirma oli tärvännyt sillan ympäristön. Tämä kuva on sillan sisältä.
Poseeraus lähellä Venetsian Santa Lucia -rautatieasemaa.
Venetsian tunnus, siivekäs leijona San Marcon aukiolla.
Palazzo Ducale oli sisältä uskomattoman hieno, suuruuden hulluus vain kasvoi sali salilta, ja suurimmassa salissa oli vaatimattomana koristeena maailman levein öljyvärimaalaus, leveydeltään muistaakseni 22 metriä.
UNESCOn maailmanperintökohde, San Marcon aukio. Joku voisi myös kertoa mistä kaikki kulta San Marcon basilikaan on hankittu ja miten jäätävän korkea kellotorni on muinoin rakennettu,
Kuuluisat venetsian pulut, jotka röyhkeydessään ylittävät muut niiden lajitoverit joihin olen törmännyt.
Rialton silta.
Armeijassa matkasin Lapin Rovajärvelle satoja kilometrejä VR:n tavarakontissa pakkasessa ja lämpökamiinan savuttaessa, mutta tämän kokemuksen jälkeen tuskaisin junareissu lienee yöjuna Ljubljanasta Venetsiaan =D Mainittakoon toki, että Slovenian sisäiset junat olivat kuitenkin Suomen tasoa.
